Minä olen täällä - antotapahtuma-performanssi Brysselissä 2021

 Katso Brysselin antotapahtuma-performanssi

Minä olen täällä

 JP Väisänen itse Brysselin teostenanto-performanssista

Onhan tähän mennyt reilut kolmekymmentä vuotta. Vihdoinkin olen ymmärtänyt, että pitää olla hiljaa. Ei piilossa. Ei silmät kiinni. Mutta, ei kerta kaikkiaan voi huutaa, että minä olen täällä. Ei voi mainostaa, että kollasit ovat sinun. Se olisi myyntiä ja kollaasini eivät ole myytävänä.

Niin kuin rakkaudessa odotan aitoa hetkeä.

Mutta en myöskään halua näyttää taiteilijalta työssään, kehystämässä teoksia tai torilla myyntikojua rakentamassa. Kuva minusta istumassa teokset sylissä tuntuu hyvältä. Ei kai tämä nyt mikään uusi kuva taiteilijasta kuitenkaan ole. Uusi kuva minusta kuitenkin.

Kysyin sosiaalisessa mediassa Jodelissa ja Face Bookissa missä uudet teokset pitäisi antaa. Annoin kolme vaihtoehtoa Tampere, Espoo ja Brysseli. Tampereelle menisin koska osallistun siellä Naton vastaiseen keskusteluun. Espoossa olen rauhantilaisuuden fasilitaattori ja Brysselissä juonnan keskustelua kulttuurista. Espoo ja Brysseli pääsivät loppumetreille. Sitten Brysseli voitti äänestyksen.

Ensimmäinen kuva minusta Brysselissä oli pelkästään kaunis. Istuisin valkoiseksi maalattujen puiden reunustaman tien päässä. Ongelmoin taas sattuman riittämättömyyttä. Jonkun muun kuin minun - sattuman tulisi vaikuttaa päätökseen siitä missä ja miten teosten antoperformanssi rakentuu ja tapahtuu. On ihmisellä muuten ongelmia! Riitan kanssa keskustelu vie aina asiaa eteenpäin. On vain heittäydyttävä ja annettava sattumalle mahdollisuuksia. Ei muuten ole helppoa pyrkiä pois kaikista pyrkimyksistä.

Olen tehnyt Brysselissä teosten antoperformanssin kaksikymmentä vuotta sitten. Katedraalille johtavan kulkureitin varrella kiireiset ihmiset eivät juuri nähneet minua. Piirustukset palasivat lentolaukkuun. Silloin aloin oivaltaa, että teen läsnäolon tapahtumaa ja se olisi riittävää. Nyt palaan Brysseliin ja yritän olla hiljaa.

Jos ensimmäinen Brysselin performanssi oli madonnan luona. Olisi seuraavan suunnattava huorien luokse. Mikä ja kuka on se äiti, jonka luokse vielä palaan?

Prostituoitujen viereen istuminen alkoi tuntua luontevalta. Olenhan minäkin myymässä itseäni. Kiinassa Li-joen mutkan varren pienessä kylässä istuin hunajaa myyvien naisten vieressä. Tallinnassa ja Malmilla esitin teoksia villasukkia myyvien mummojen vieressä. Istun usein naisten kanssa kadulla. EI tässä siis ole paljoa sattumaa mukana?

Matkalla oivallan, että minun ei tarvitse odottaa perille asti, että voin nostaa teokset syliin ja olla läsnä. Tiina oli sanonut, että voisihan sitä istua, vaikka hevospatsaalla. Istun metrossa, bussipysäkillä ja bussissa.

Kaadun sattumalla rautatieasemalla. Lennän pää edellä asfaltille. Musta ruokalähetti nostaa minut maasta. Vanhempi rouva, jolle olin bussissa juuri antanut paikkani tulee varmistamaan, että olen elossa. Väitän, että olen akrobaatti ja että kaikki on kunnossa. Voi kankeutta! Etsin vessan. Istun pöntöllä kollaasit sylissä ja polvet verillä. Puhdistan haavani ja kokoan itseni.

Ulkona sataa. Huorakatu vilisee miehiä. Menen sillan alle sateen suojaan. Olin löytänyt paikkani. Istun sillan kannattajapalkkien sementille. Otan kollaasit syliin. Seksityöläiset pitivät huolta asiakkaistaan.

Olen esillä kuin prostituoidut omissa ikkunoissaan. En huuda. Minä olen täällä. Istun ja kollasit ovat sinun.

Niin kuin rakkaudessa, odotan aitoa hetkeä.

Istuin risteyksessä. Autoilevat, naisten perässä olevat miehet hidastelivat rakkauden tunnelin ikkunoiden takia. Jotkut näkivät myös kollaaseja.

Naiset ikkunoissa ja minä – me molemmat olimme.

Jodelissa ja FaceBookissa selvisi että seuraavat kollaasit annetaan Brysselissä

Annan uusimat kollaasini Brysselissä marraskuussa 2021. Kysyin Jodelissa ja FaceBookissa missä minun tulisi antaa uusimmat kollaasini. Vaihtoehtoina olivat Tampere, Espoo ja Brysseli. Brysseli voitti Espoon 2-0.